Pinkkien aurinkolasien läpi

Eilen tieni johtivat Otaniemeen varmistamaan opiskelupaikkani konetekniikan osastolle. Itse olen tyytyväinen itseeni, vaikka en ihan ensimmäiseksi valittujen opiskelijoiden joukkoon kuulunut. Kuten Esa sanoi: “Ei korkeushypyssä ole väliä miltä korkeudelta sen riman ylittää.” Olin matkassa siis neiti Pessalan kanssa, hän varmisti niin ikään tulevaisuuttaan samassa oppilaitoksessa (tietotekniikan osastolla). Samalla kävimme tiedustelemassa asuntoja ja saimme täytettyä sekä HOASille että TKY:lle hakemukset. Toivottavasti saamme jonkun söpön, oman kämppämme. Ainakin tiedämme jo mihin sisustusliikkeisiin eksymme - alku sekin. Tiemme johtivat myös käymään Päivölässä. Saa taas nähdä rakkaita ystäviä, sepä vasta onki ihanaa ja upeaa. Kuitenkin kipeä ja haljennut kantapää varjostaa iloani. Onneksi minulle taitaa tulla jotain sidetarpeita sen pakettiin laittamiseen, kiitos siitä Lotta <3 Ehkäpä selviän vielä tästäkin. Ainakin saunan takia. Ai niin! ostin eilen myös uudet fudisshortsit, mustat ja sitten ihanat Marimekon sandaalit. Onnittelen sandaalien ostoa, sillä meinasin ostaa samat kenkulit lähes kuukausi sitten melkein 20 euroa kalliimmalla. Tästä on hyvä jatkaa etiäpäin.

Eipä ole tullut aikoihin blogattu, joten päätin tässä aikani kuluksi höpöttää jotain. Koko viikon olen purjehtinut, kerännyt uusia rusketusraitoja tai sitten ollut autokoulussa. Purjehdus oli varsin mukavaa, varsinkin kun menestys alkoi hiipiä mukaan peliin. Toivottavasti tämä oppi pysyy kallossa ja suo minulle hyvän menestyksen pohjoismaiden mestaruuskilpailuista. Autokoulussa olen oppinut jo ainakin melkein jotain uutta (onhan sitä kolme iltaa jo siellä istuttu) ja ajotunnit varmasti tuovat uutta näkökulmaa asioihin. Nyt pääsimme Sinin kanssa sitten tänne vanhaan opinahjoomme ja yritämme sopeutua ajatukseen, että emme olekkaan enää vakiokausteita. Onneksi tänne on ilmiintynyt erinäinen määrä muitakin samanlaisia. Kohta päästään saunaan ja päästään ajamaan vääriä ihmisiä meidän saunapaikoiltamme

Taas sitä mennään. Viime viikon vietin Tampereen suunnalla ja nyt tieni päätyy Ouluun. Näitä molempia reissuja yhdistää tietysti purjehdus. Aluksi meillä on leiriä ja sitten kisaillaan enemmän tai vähemmän leikkimielisesti viikonlopun aikana. Sinne siis…(ts. raskas ajo edessä, onneksi ei ole vielä sitä korttia - vaikka täytinkin viime lauantaina tuon maagisen 18 vuotta).

Tänään tuli valintakokeiden pisteet, nyt jännitämme kuukauden kuka pääsee millekkin linjalle. Ainakin viime vuoden perusteella olisin päässyt hakukohteeseeni, mutta jännitetään kuitenkin. Kuten joku muukin totesi: tätä asiaa vain jännittää, onhan siitä koko tulevaisuus kiinni. Kiitos kaikille, jotka tukevat tässä prosessissa

Nyt on pakko mennä nukkumaan, Oulu kutsuu huomen aamulla klo 04.05, aikaa siihen siis noin viisi tuntia (jippijaijee). Toivotelkaa minulle kovia tuulia, niitä tarvittaisiin (eikä niitä ole ainakaan luvattu sääennusteen mukaan). Heipsmoips <3 ->

Kohtaamme aina uusia haasteita matkamme varrella, tänään oli (tulevaisuuden kannalta) aika merkittävä kompastuskivi tielläni: Teknilliseen Korkeakouluun pyrkimisen matematiikanosuus.Onneksi en tainnut kuitenkaan niin kamalasti kompastella - ainakin pysyin pystyssä kun tasapaino löytyi. Ainakin minulle jäi hyvä maku suuhun ja melkeinpä alan jo elätellä toivoa, että opiskelen Otaniemen konetekniikan osastolla. Kuitenkin huomenna on vielä fysiikka jäljellä ja sieltä voi kalastella kaikki mukavat irtopisteet. Erinomainen päätös oli yöpyä Tampereella kokeiden välinen yö: saa hiukan rentoutua eikä tarvitse trampata edes ja takas. Kuitenkin tulisi valmistautua huomiseen, joten kohta alkaapi sauna kutsumaan

Jos joku mainitsee vielä standardimallin tai Higgsin hiukkasen, taidan itsekkin päätyä LHC:iin ja hajota. No ei nyt sentään Reissu oli aivan mahtava, en ikinä vaihtaisi noita kokemuksia pois. Opin paljon uutta ja muistelin vanhaa, ja no… taisin saada hiukan aurinkoakin. Päivät meni tutustuen erilaisiin hiukkasiin ja niiden maailmoihin ja illalla tutustuttiin maunuliineihin ja ympäristöön. Tietysti aikaa jäi myös auringosta nauttimiseen (sitä oli paljon, joka päivä kuumuus tavoitteli 30 asteen lukemia) ja kauniiseen Geneveen tutustumiseen. Kerkesimme myös eksymään Yhdistyneiden Kansakuntien Geneven “konttoriin”: olipa aika upea pytinki. Paljon näimme ja koimme, päädyimme kuitenkin kaikki ehjinä kotiin asti.

Reissu oli kiva, mutta oli tänne koto-Suomeenkin mukava palata, varsinkin kun tänne on nyt luvattu myös helleaaltoa. Tämän lämmön innoittamana päädyin pursiseuralle purjehtimaan, mutta kuinkas ollakkaan: mastonjalkani irtosi ja treeni päättyi 15 min harjoittelun jälkeen. Ei se mitään, onhan tässä koko kesä aikaa. Ja muutenkin oli hyvä, kun piti ehtiä äkkiä Jumboon ostamaan bolero ja käsilaukku - harmi vaan, että tänään oli helluntai . Olisi voinut toimia. Ei ole heilaa helluntaina, katsotaan pitääkö vanha sanonta paikkansa…

Suuri päivä on koittanut, pieni pika blogaus siis aiheesta. Perhosia vatsassa: hiukan, flunssa: joo, korvat ehkä räjähtää koneessa, painava kassi: no emt, enköhän selviä, seikkailumieli: todellakin, passi: ainaki viimeksi oli kun tarkistin, puhelin: juups. Eiköhän siis kaikki mukana. Kuitenkin kaikki voi vielä mennä pieleen. Toisaalta, eipä olisi eka kerta Pitäkääpä peukkuja meille, luvataan tulla viisaampina takaisin (ja köyhempinä).