Pinkkien aurinkolasien läpi

Eilen tieni johtivat Otaniemeen varmistamaan opiskelupaikkani konetekniikan osastolle. Itse olen tyytyväinen itseeni, vaikka en ihan ensimmäiseksi valittujen opiskelijoiden joukkoon kuulunut. Kuten Esa sanoi: “Ei korkeushypyssä ole väliä miltä korkeudelta sen riman ylittää.” Olin matkassa siis neiti Pessalan kanssa, hän varmisti niin ikään tulevaisuuttaan samassa oppilaitoksessa (tietotekniikan osastolla). Samalla kävimme tiedustelemassa asuntoja ja saimme täytettyä sekä HOASille että TKY:lle hakemukset. Toivottavasti saamme jonkun söpön, oman kämppämme. Ainakin tiedämme jo mihin sisustusliikkeisiin eksymme - alku sekin. Tiemme johtivat myös käymään Päivölässä. Saa taas nähdä rakkaita ystäviä, sepä vasta onki ihanaa ja upeaa. Kuitenkin kipeä ja haljennut kantapää varjostaa iloani. Onneksi minulle taitaa tulla jotain sidetarpeita sen pakettiin laittamiseen, kiitos siitä Lotta <3 Ehkäpä selviän vielä tästäkin. Ainakin saunan takia. Ai niin! ostin eilen myös uudet fudisshortsit, mustat ja sitten ihanat Marimekon sandaalit. Onnittelen sandaalien ostoa, sillä meinasin ostaa samat kenkulit lähes kuukausi sitten melkein 20 euroa kalliimmalla. Tästä on hyvä jatkaa etiäpäin.