Pinkkien aurinkolasien läpi

En enää yhtään ihmettele miksi Peter Pan ei tahtonut koskaan kasvaa aikuiseksi. Tässä on kamalasti vastuuta, isoja ihmisiä ja SÄÄTÖÄ. Esimerkkinä viime aikainen vuokra-asuntojen metsästys. Ei Indiana Hopokaan olisi selvinnyt kaikkien näiden asuntosoiden yli. Piti jutella monen eri tavallisen tärkeän tädin kanssakin. Taidan muuttaa setäni omistamaan asuntoon, joka on myynnissä. Se siis tarkoittaa sitä, että joudun häipymään heti sieltä kun ostajat löytyvät. Mutta ainakin olisi asunto Espoon tähtien alla (sillon saa ainakin YTV:n matkakortin). Jos sitä tekisi vuokrasopimuksen, hakisi avaimet, muuttaisi kamansa (josta tuleekin seuraava ongelma: mitä tarvitsen todella ja saan äkkiä muutettua pois jos on tarvetta) ja tietty muuttaa asuinpaikkakunnakseen Espoo. Onneksi olen sentään viettänyt enemmän kuin paljon aikaa Espoossa, joten muutos ei ole kovin kamala. Ainakin voi jäädä myöhään bileisiin ja käydä purjehtimassa EPS:lla - mitä muuta tulenkaan kaipaamaan. Takaraivossa on kuitenkin enemmän kuin suuri toive yhteisestä kaveriasunnosta neiti Sinin kanssa. Toivotaan, että saamme sen jo mahdollisimman sukkelaan. Kuitenkin ehkä toivon vielä, että Peter Pan tulisi ikkunani taakse ja hakisi minut rakkaaseen kotimaahansa…

Anteeksi, anteeksi, anteeksi. En ole kirjoittanut piiiiiiiitkään aikaan. On ollut kovin kiire ja sitten kun olisi kerennyt, oli blogi rikki. Kiitos Lamperille, kun korjasi. Jouni auttoi myös <3.

Tajusin juuri kuinka heikko ihminen on luonnostaan. Luulemme, että jokainen asia on käsissämme ja pystymme varmasti vaikuttamaan asiaan. Kuitenkin aina jokin menee pieleen. Se johtuu varmaan niistä kummallisista jutuista..niistä..mitä ne on? Tunteet! Nepä juuri. Sotkee kaiken juuri sillä hetkellä kun uskot hallitsevasi tilannetta. Nuo pannahiset ovat sotkeneet monen monta purjehduskisaanikin, simpura sentään. Monesti ovat nuo mukaansatempaavat otukset jyränneet järjenkin. Taitaa oma järkenikin olla jo aika tohjona. Noooooo, semmoista sattuu. Mutta kerran tässä eletään, eletään siispä kunnolla!

Onneksi kuitenkin positiivisiakin lipsahduksia on sattunut. Isin lompakko lipsahti sopivasti ja sain upouuden purjeen tulevia koitoksia varten. Tässä lähiaikoina niitä olisi tarjolla Lahdessa (JuSM), Helsingissä (SM) ja Lappeenrannassa (ranking). Kaikki nuo pitäisi jaksaa kiertää, jotta saisi täyden sarjan ja voisi saavuttaa toisen kerran “Vuoden nousijan” tittelin. Niitä odotellessa ;D. Odottelenkin jo tässä innolla alkavaa opiskelua TKK:lla ja toivon, että saisimme Sinin kanssa kämpän jossain järkevissä ajoissa. Kuulin huhua, että voisi onnistaa ehkä jouluna. Katsellaan ja blogaillaan taas.