Pinkkien aurinkolasien läpi

Voi kuinka tätä oli odotettu. Me kauniit ja rohkeat konefuksit pääsimme eilen perjantaina (no venyi se aika paljon lauantainkin puolelle) kokemaan ihan ensimmäiset sitsimme. Sitsit ovat siis eräänlaiset hienommat illalliset (miehillä on tumma puku tai jopa juhlavampi vaihtoehto ja naisilla myös enemmän tai vähemmän hienot vaatteet). Ruokaa ja juomaa oli, tosin jouduimme vieressäni ja edessäni istuvien herrasmiesten kanssa toteamaan, että ruoka oli jääkaappikylmää ja kahvi muistutti lähinnä jääkahvia (enää jäät puuttuivat). Toisaalta ei tämä niin haitannut muutaman Koskenkorva snapsin, punaviinilasillisen ja punssin/jallun jälkeen. Ohjelmaan kuului myös moniin uusiin teekkarilauluihin tutustuminen. Aika moni yksilö eksyi laulamaan nuotin viereen ja toiset taas lauloivat jollain aivan omalla versiollaan. Nuorena fuksina tämä aiheutti hämmennystä ja siispä täytyi taas ottaa rohkaistusta, että kehtaa laulaa muitten mukana. Kun juhlallisempi osuus oli juhlittu, päästiin tietysti jatkoille. Yllätyksenä meille oli järjestetty sekä dj että live bändi. Kiitos siitä! Kavereiden kanssa oli kivaa ja ainut ongelma oli, että miten saa illan jatkumaan mahdollisimman pitkälle, mutta silti pääsisi kotiin. Onneksi asialle löytyi ratkaisu ja kaikki (luultavasti ainakin) pääsi turvallisesti kotiinsa. Ihmetyksekseni seuraavana aamuna ei tullut mitään haittavaikutuksia edellisestä illasta. Ehkä tähän auttoi, että herääminen venyi jo aamupäivälle…

Ihanaa, ensimmäinen kouluviikko alkaa kohta olla takana ja olen edelleen ihan täysin hengissä. Ok, hiukan väsyttää. Kuitenkin ensimmäinen opiskeluviikko TKK:lla on ollut todella mieleen painuva ja mukava. Uusia kavereita on saanut rutkasti ja polku kohti kandidaatin ja diplomi-insinöörin tutkintoa on alkanut rattoisasti. Kuitenkin luentoja on ollut Konelafkalla muutamana päivänä jopa 16.30 asti, mutta illan bileet ovat korvanneet aika hyvin tuon raskaan urakan. En enää ihmettele yhtään, miksi ihmiset väittävät opiskelun olevan parasta aikaa elämässä. Varsinkin kun nyt saa keskittyä itseään kiinnostaviin aiheisiin. Itselleni on viikon varrella tullut aika hyvä käsitys siitä, että pääaineeni taitaa liittyä kuljetustekniikan osastolle. En ole vielä täysin päättänyt onko tavoite päästä opiskelemaan lento- vai meritekniikkaa. En usko, että minulla on kuitenkaan mitään hätää, sillä monet eivät tiedä onko konetekniikka heille edes oikea osasto. Omasta päätöksestäni olen aikalailla vakuuttunut. Myös vanhat, tutut ystävät (ja ah niin rakkaat <3) ovat auttaneet ensitaipaleella kamalasti. On paljon kivempi kulkea isoilla käytävillä kun aina välillä tulee vastaan joku, jota moikata (tai muikata). Toivottavasti opiskelut jatkuvat mallikkaasti ja saan suoritettua monen monta mielenkiintoista kurssia (ja koen parhaat bileet ja saan uusia ihania ystäviä vanhojen lisäksi).