Pinkkien aurinkolasien läpi

Kuuntelin radiota ja sielä kerrottiin joitain vanhoja uskomuksia. Niiden mukaan ainakin minun Valentine on ulkomaalaisehko, nelisissäkymmenissä oleva bussikuski, sillä hän oli ensimmäinen mies, jonka kohtasin tänään. No toivottavasti ei kuitenkaan.

Ystävänpäivä on mielestäni kuitenkin jollain tapaa rakastavaisten päivä, joten tunnen itseni jotenkin ulkopuoliseksi. Pahaa mieltä lisää se, että parhaimmat ystäväni viettivät tänään penkkareitaan ja en pystynyt olla näkemässä heitä. Tietty murehdin myös menetettyjä tilaisuuksia, kuten wanhojen tansseja ja penkkareita. No, ei sitä kaikkea kerkeä kahdessa vuodessa tehdä. Onneks kuitenkin yksi nimeltä mainitsematon ihanuus kutsui minut lauantaiksi heille, ennen kuin he karkaavat seilaamaan abiristeilylle.

Suurin murheeni on kyllä se, että olen todellakin yksin ystävänpäivänä. Ei kai tämä vain tarkoita, että minulla on tasan 0 ystävää? Tai, että olen kaikille se “kakkosvaihtoehto”? Toivottavasti kuitenkin tuo toinen vaihtoehto, vaikka karvainen mörkö sekin on ajatuksena. Kerrankin tahtoisin olla itse jollekkin se ensimmäinen vaihtoehto. Tietty ajankohta (keskellä viikkoa) ei ole optimaalisin kaikkien kavereiden näkemiselle, mutta ainakin he ovat joka päivä ajatuksissani.

No, jätänpä murehtimiseni ja jatkan matikan harkkojen tekoa (ne ei jätä eikä petä ainakaan, ei sinänsä rakastakkaan takaisin). Onhan tuo radion juontajien pöpötyskin mukavaa .

Voi ei! Se iski minuun kuin salama, nimittäin yo-stressi. Kummallisinta koko jutussa on, että olen jo ylioppilas ja täten suorittanut velvollisuuteni. Ehkä tuskani on vain myötätuntoa ikätovereitani kohtaan, itsehän jo olen yliopistoelämässä kovaa kiinni. Sitten iski toinen stressi, mutta siitä muodostuikin kiintoisa aihe. Nimittäin Tutki Kokeile Kehitä kisan DL lähestyy uhkaavasti. Itseänikin pyydettiin kirjeitse taas mukaan, mutta ei kiitos, en tarvitse lisää katkeruuden karvaista kalkkia (mitenköhän toi sanonta oikeesti menee ). Kuitenkin ryhdyin ajattelemaan. Mietin, erilaisia vaihtoehtoja tutkimuksen aiheiksi ja niistä ainakin osa ihmisistä sai hyvät naurut . Mietin myös, että kuinkakohan raati suhtautuisi työhön, joka on ollut siellä jo viime vuonna. Voisi tulla ihmeellisiä ilmeitä ja reaktioita, ehkäpä se olisi näkemisen arvoista. Ehkä yritän sitten vielä kerran kun kandi-työni valmistuu, TuKoKen ikärajahan on 21 vuotta. Katsotaan kuka sitten nauraa viimeiseksi! Olihan tutkimuksen tekemisestä hirveästi hyötyä sekä oman itsensä, että fysiikan tutkimuksessa. Jepjep, toisiin aiheisiin! Nimittäin työnhakuun. Monet ystävistäni aikovat hakea aivan hanttihommia, joka hiukan kummastuttaa minua. En tiedä oletanko itseltäni liikoja, mutta kyllä minä ainakin aion hakea ihan oman alan hommia. Okei, onhan isillä vähän suhteita sillä alalla, että etumatkani on kiistatta jokseenkin suuri. Mutta se ei pelaa, joka pelkää, joten ajattelin myös hakea töitä muistakin kuin isin tutuilta. CV:n tekeminen on haastellisempaa kuin ajattelin. Kaverit aina valittaa kun se näyttää niin tyhjältä, mutta minulla on taas ongelma, että miten saan tehtyä siistin ja lyhyehkön CV:n! Olen selvästi touhunnut liikaa elämän mittaani nähden No, ehkäpä tämä tästä. Hyvää etsiskelyä myös kaikille muille, toivottavasti löydätte jotain mukavaa. Itse lähden miettimään miten pääsen Hesaan mahdollisimman kuivana…