Pinkkien aurinkolasien läpi

Keskiviikkona kaadettiin tenttiviikko kunnolla KIK-SIK turnajaisissa, tokihan saunassakin käytiin. JA voitimme koko turnauksen (2 enetytsyy, 2 konetytsyy ja 2 sähköpoitsuu). Reissu oli kiva ja alkoholia tuli nautittua vain siihen malliin, että seuraavana päivänä olin matematiikan harkoissa ainut, joka oli laskenut tehtävät (joten pääsin TAAS kertomaan omia ratkaisuja taululle).

No keskiviikosta selvittyäni torstaina koitti oikea jännitysnäytelmä. Minä ja kämppikseni suuntasimme kolmella (3, III) eri julkisella Santahaminaan, MPKK:lle. Samoin muita TeTyjä oli näkyvillä bussissa kohti Sandista, jännitys oli käsin kosketeltava. Siltikään kaikkea hauskaa ei annettu meille heti, vaan ensin saimme kuunnella tarinoita koulusta ja nähdä hiukan paikkoja. Sitten meidät vietiin Kellariin ja siellä odottelimme tulevia ulkomaalaisia avecejamme. Kaikilla oli jo pakosuunnitelma, jos miekkonen ei mielyttäisikään. Pitkältä tuntuneen ajan jälkeen miehet saapuivat paikalle, yllätys yllätys univormut päällä. Siinähän sulaa jo jäätyneempikin nainen. Jokaiseen tyttöön oli ripustettu riippulukko ja kadetille oli annettu avain. Tälläisen leikin kautta löysimme toisemme, mutta saimme myös käteltyä lähes kaikki muutkin ehdokkaat. Miekkoseni oli suloinen ruskeine nappisilmineen, mutta ilmeisen ujo. Illan aikana ruotsi vaihtui englantiin juotujen juomien mukana. Aluksi juttelu oli aika nihkeää, mutta onnekseni pöytään istui muutama erittäin sosiaalinen tapaus. He pelastivat tilanteen, koska avecini alkoi rentoutua (saattoi johtua myös kumottujen lasien määrästä). Itsekkin aloin veljeillä sähköläisten(!!!) kanssa ja he osottautuivat todella mukaviksi. Itseasiassa eksyimme yhden heistä kanssa miesten vessaan selittämään, kuinka voimme katsoa poispäin kun hän on pisuaarilla. Nolostukseksemme yksi suomalainen kadetti riensi selittämään missä naisten vessa on. Tilanteesta nolon teki se fakta, että koko Kellari oli kääntynyt katsomaan ja naureskelemaan kun tulimme vessasta ulos. Kuitenkin jouduimme lähtemään kohtuullisen pikaisesti muutaman tunnin tutustumisen jälkeen, sillä meidän oli kerettävä viimeiseen metroon. Kotona kaaduin vaan sänkyyn. Olin ilmeisen voipunut edellisen illan suorituksesta, sillä nukahdin tyyny rypyssä inhottavasti niskan takana ja villasukat möykyssä selän alla.

Seuraava aamu olikin aika jännä, sillä silloin piti keksiä miten hiukset saa nätisti jne. Laitoin omien meikkejen ja kampauksen lisäksi kämpikselle saman setin (tai siis ei samanlaista, mutta anyway). Tietysti, minulla oli oikea bad hair day, eikä tukka oikeen koskaan asettunut mihinkään kauniiseen muotoon - jätin sen sitten siihen sijaansa. Kaiken hermoilun jälkeen lähdimme kohti Rautatientoria. Sinne saavuttuamme maastonvihreä bussi noukki meidät mukaan ja matka alkoi. Perillä saimme noin 20 min valmistautua (meille oli luvattu noin tunti!!), onneksi itse riisuiduin ja puin vaan kamat päälle. Päädyimme taas Kellariin ja odottelimme miekkosia. Ihmettelimme todella, että mihin meillä oli kiire, koska odotimme tunnin  miehiä. Vihdoin kadetit saapuivat ja lähdimme heidän käsipuolessa kohti itse juhlaa. Itse olin kohtuullisen hermostunut ja meinasin jo alkuruuan aikaan tiputtaa veitsen lattialle. Onneksi vieressäni istunut ilmavoimien kadetti lennätti ruokaa lautasensa ulkopuolelle. Nauroimme yhdessä tapahtumille ja jää oli onneksi rikottu. Pitkien puheiden ja monen lasillisen jälkeen vessahätä yllätti minut sekä muut daamit pöydässämme. Tunnin sinnittelyn jälkeen pääsimme tauolle ja päädyimme miestenvessaan (taas ). Virallinen osuus jatkui vielä tauon jälkeen, mutta jälkiruuan jälkeen alkoi tanssi. Kenenkään ei ollut pakko tanssia ja aluksi kavaljeerini keskittyi lähinnä oluen juomiseen. Onnekseni kuitenkin 2 muuta norjalaista tanssitti minua . Monen uuden ihmisen jälkeen päädyimme avecini kanssa kuitenkin tanssahtelemaan ja yllätykseksini hän osasikin tanssia, mutta oli tarvinnut muutaman rohkaisevan ennen sitä. Jutustelun jälkeen kadotin hänet jossain vaiheessa ja niinpä päädyin ulos toisen norjalaisen käsipuolessa. Ilta alkoi lähentyä loppuaan ja siirryimme hyvästelemään seuralaisemme (löysin hänet uudestaan). Poskisuukon jälkeen tiemme erosivat. Ehkä tapaamme vielä joskus, ei sitä koskaan tiedä. Ainakin univormut olivat komeat!

Ensin ystävänpäivä, sitten huomenna naistenpäivä. Viime vuosina arvon nablattarilla on ollut tapana pistää hameet päälle naistenpäivän kunniaksi, joten tahtoisin nyt tietää jatkuuko perinne? Hametta tai ei, aion lähteä kaupungille ostamaan vyötä ihanaan pinkkiin haalariini <3. Ehkäpä siellä on joku komea mies ja ojentaa minulle ruusun. Toivossa on ainakin hyvä elää, eihän sitä jännitystä saa muuten elämään! Päivien joukossa on myös ei niin kivoja -päiviä, kuten esimerkiksi tenttiviikot. Kokonainen viikko yhtä lukemista, namnam . Eikö maailmassa todellakaan ole mitään muuta tapaa tutkia oppilaiden oppimista, kuin tiivistää koko kurssi neljään tai viiteen kysymykseen? Loppujen lopuksi, eihän siinä paljoa edes pysty kyselemään. Tärkeintä ei ole kuitenkaan arvosana, vaan oppiminen (kuten isä on aina toitottanut). Itse kuitenkin puserran minkä kerkiän - tavoitteena on silti vain läpipääsy (ja kaikki loput on vain bonusta). Tavoitteenani ei nimittäin ole valmistua parhaalla arvosanalla, vaan valmistua ylipäätänsä noin viidessä vuodessa. Jos jokin on tavoiteltavaa, niin parhaan diplomityön titteli! Sitä siis jaakaamaan. Nyt ainakin lähden lukemaan dynamiikan jännittävistä koordinaatistoista ja muista mukavista jutuista. Siinäpähän proffat sitten klo 15 aikaan testailee onko neiti oppinut mitään ;D Toivokaa kuitenkin parasta!